Osallisuus ja innostaminen

Osallisuudella tarkoitetaan nuoren vastuun kasvattamista ja tällä koetetaan varmistaa syrjäytymisen ehkäiseminen, että nuori saisi otteen sosiaalisesta elämästä ja oman elämänsä hallinnasta.

Ohjaajan rooli on tukea nuorta "prosessin" ajan, eli innostaa, kertoa tapoja, miten edetä jonkun asian kanssa. Ohjaajan osallisuus on koko ajan jatkuvaa toimintaa, eikä siinä ole taukoja.

Hyvän osallistumisen takaamiseksi nuoren kannattaa itse antaa suunnitella tai antaa osallistua toiminnan suunnitteluun. Myös menetelmien valinta on on tärkeää; teoriaa vai käytäntöä? Leikkiä vai vakavaa toimintaa?
Hyväksi todettuja ryhmätoiminnan menetelmiä kannattaa hyödyntää ja muuttaa sen mukaan, minkälainen toiminnan tarve on.

Riittävän, mutta ei kuitenkaan liian suuren, vastuun antaminen on erityisen tärkeää. Hyvin onnistuneen ryhmätoiminnan tunnistaa yhtämielisyydestä ryhmän sisällä. Kaikesta ollaan samaa mieltä ja eripuraa ei ole.

Hyvä harjoitus osallisuuden testaamiseen on esimerkiksi ruoanvalmistus ryhmässä. Kaikkien pitää osallistua, että jokainen saa sen mitä itse haluaa ja mistä tykkää. Harjoitus vaatii myös paljon kommunikaatiota, joka on tärkeää keittiössä isolla porukalla, ettei onnettomuuksia tapahdu.
Myös pienimuotoisen tapahtuman järjestäminen, esim. lapsien liikuntapäivä. Kaikille jaetaan tehtävä omalla rastillaan omien taitojen mukaan ja tapahtuma suunnitellaan yhdessä.

Osallisuuden ja nuorisotyön periaate on hyvin pitkälti täysin sama. Nuorelle koetetaan luoda miellyttävä ilmapiiri ja mahdollisuuksia harrastaa ja kokeilla. Osallisuuden suurin ero nuorisotyöhön lienee kuitenkin pitkäaikainen kontakti tiettyihin nuoriin ja jatkuva ohjaaminen, kannustaminen ja suuntaa antavien neuvojen jakaminen.

Halloween-juhlien suunnittelua; rasterizombiet

Nyt kun musiikkivermeiden testaus juhlia varten on onnistuneesti suoritettu ilman ongelmia ja suunnittelu alkaa olemaan mallillaan, niin halusin kuitenkin koristeisiin vähän omaa "osaamistani" mukaan, joten vanha ja luotettava Rasterbator pääsi näyttämään osaamisensa tässä tilanteessa.
Rasterointihan on siis kuvien suurentamista helpottava tekniikka, jota käytetään mm. sanomalehtien painamisessa. Kuvat muunnetaan pisteiksi ja niistä saa suhteellisen suuria, mutta myös teräviä ja säväyttäviä. Esim. todella pienenkin kuvan voi suurentaa helposti parimetriseksi.

Tässä tapauksessa otin pari zombieta ja pyörittelin ne eka Photoshopissa leikaten pois kaiken ylimääräisen, jonka jälkeen olikin rasteroinnin vuoro. Lopullisesta printattavasta versiosta tulee n. 2.1metriä korkea.

Lähde: www.projectumbrella.net

Alkuperäinen kuva

Rasteroitu kuva

Valmis kävelijä Katin seinällä. Kati sen kerkesikin jo omia itselleen, eli hyvä kun kelpaa.

















Edit: Rasterbatorin kotisivu ei jostain syystä toimi, mutta ohjelma on ilmainen on ladattavissa muualtakin.
Wikipedian artikkeli aiheesta: KLIK

Edit2: Lopullinen versio muodostui sittenkin A4-paperista, kun en saanut A3:sta raameja pois. Lopputuloshan on kuitenkin täysin sama, mutta sormet eivät enää kestä pikkuraamien leikkaamista giljotiinilla.

Sosiaalinen ohjaaminen verkossa

Sosiaalisen kontaktin verkon avulla voi saavuttaa oikeastaan vain kirjoittamalla chat-ohjelmien välityksellä tai Skypen kaltaisilla puheluohjelmilla. Videochat on myös vaihtoehtona, mutta se ei ole yleisessä käytössä.
Täydellistä kontaktia ei kuitenkaan koskaan voida saavuttaa, koska nuorta ei voi lukea ulkoisesti samalla tavalla kuin kasvotusten suoritettavassa kontaktissa.
Nuorisotyön vahvuutta verkossa puoltaa helppous, nimettömyys ja suuret käyttäjämäärät erilaisissa sosiaalisissa medioissa ja chateissa. 

Mahdollisia vahvuuksia omassa työskentelyssäsi verkossa?
Omalla kohdallani voisin sanoa omaavani paljon tietotaitoa tietokoneiden parissa ja tykkään oppia uutta. Omaksun myös nopeasti erilaisia käyttöliittymiä ja niiden erilaisia ominaisuuksia, joten asioiden omaksuminen ja niiden hallinta ei tuota ongelmia.

Infoa nuorisotyöstä verkossa:
http://www.nuorisotiedonkirjasto.fi/links/list/-/id/106

Kuvalähde: www.webpages.scu.edu

Facebook; mikä on liikaa? Mitä nuorille pitäisi saada?

Facebookissa puitavien yksityisasioiden julkistaminen omalla tai jonkun muun seinällä ei ole kovinkaan viihdyttävää sivustaseurattavaa. Myös kaikenlaisten ketjukirjeiden, tykkäyksien tai pelipyyntöjen viljely on verrattavissa syöpään, jonka haluaa repiä irti ja heittää pois.

Yksityisesti käytävä chat-keskustelu nuorisotyöntekijöiden kanssa, pikalinkit eri auttavien tahojen sivuille tai FAQ-osio auttavista tahoista olisivat hyvin toimivia osa-alueita facebookin lisäksi, jonne nuoret voisivat itse mennä, jos näkevät sille tarvetta. Näitä olisi hyvä mainostaa bannereissa etusivulla muiden mainosten seassa.

Katjan blogia "pelastamassa"

Julkaisu onnistui kuitenkin, joten sarkastiset heittelyt voivat jatkua.

Nuorisotyö verkossa; kannattaako nähdä vaivaa?

Internet tavoittaa joka päivä valtaosan suomalaisista nuorista, joten nuorisotyön siirtäminen verkkoon on hyvä idea. Siellä nuori voi kertoa ongelmistaan anonyymisti ilman valtavaa painetta ja häpeää, jonka kasvottain puhuminen aikuisenkin kanssa voisi tuottaa ja haitata esteetöntä puhumista asioista ja ongelmista. Verkossa ollessa ohjaaja voi ehdottaa nuorelle mahdollisia jatkotoimia avun saamiseksi, esim. jos nuori kokee väkivaltaa, hyväksikäyttöä tai on ongelmissa päihteiden kanssa.

Ongelmakohdiksi verkon välityksellä suoritettavan nuorisotyön kohdalla kuitenkin muodostuu ulkoisten asioiden sivuun heittäminen, eli ei nähdä kunnolla, onko nuorella ongelmia mm. väkivallan tai huumausaineiden kanssa. Myöskään tutkintapyyntöä sosiaaliviranomaisille ei voida jättää riittämättömän tiedon takia.

Internetin erilaisten yhteisöpalvelujen ja nuorisotyön yhteistyötä ei kannata lopettaa, sillä siitä on varmasti suuri apu monelle nuorelle elämänsä varrella. Vaikka olemassa on myös auttava puhelin, niin kirjoittaminen on varmasti nykyaikana monelle nuorelle helpompaa.